23.2.1989

Uudenkaupungin raastuvanoikeuden päätös 1.6.1987

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän sekä A:n kohdaltaan asianomistajana B:hen kohdistaman syytteen nojalla katsonut selvitetyksi, että B oli 11.7.1986 Uudessakaupungissa Kemira Oy:n Uudenkaupungin tehtaan suljetulla alueella kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa ATM879 laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi siten, että hän oli saapuessaan pysäköintialueelta tielle laiminlyönyt väistää vasemmalta saapunutta A:n kuljettamaa henkilöautoa TXP-756, mistä osaltaan oli ollut seurauksena, että viimeksi mainittu auto oli törmännyt A:n tulosuuntaan kääntymässä olleen B:n kuljettaman auton vasempaan sivuun, jolloin molemmat autot olivat vaurioituneet.

Tämän vuoksi ja kun B:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa yleiselle liikenneturvallisuudelle, raastuvanoikeus on, samalla kun A tuomittiin hänen syykseen luetun menettelyn johdosta ja hänen osaltaan sovellettujen lainkohtien nojalla liikenteen vaarantamisesta 6:tta päiväsakkoa vastaavaan 120 markan sakkoon, tuominnut B:n tieliikennelain 5 §:n 3 momentin, 14 §:n 3 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta 9:ään 118 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.062 markkaa.

Turun hovioikeuden päätös 5.7.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on katsonut, että tieliikennelain 2 §:n 1 kohdan mukaan tiellä yleisnimityksenä tarkoitettiin yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä yleistä ja yksityistä tietä, katua, toria sekä muuta tällaista tietä tai aluetta. Kysymyksessä olevalla alueella oli useita teitä sekä pysäköintialueita. Alueella oli liikennemerkein osoitettu muun muassa ylin sallittu ajonopeus ja pysäköintialueet. Liikenne alueella oli melko vilkasta, koska tehtaan työntekijät käyttivät teitä töihin tullessaan ja töistä lähtiessään, alueella oli tavaraliikennettä ja tehtaalla kävi vuosittain noin 3.000 vierasta.

Edellä mainituista syistä raastuvanoikeuden päätöksessä ilmenevä tehdasalue oli alue, jota käytettiin yleisesti liikenteeseen. Moottoriajoneuvon kuljettamisessa yleiseen liikenteeseen käytetyllä alueella oli noudatettava tieliikennelakia. Tienkäyttäjän oli noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Tällä ja muutoin raastuvanoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus on, muuttamatta raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta A:n osalta, tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 14 §:n 3 momentin ja 98 §:n nojalla pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen myös B:n osalta. B on lisäksi velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi tällä hovioikeudessa olleista kuluista 700 markkaa.

Perustelut

Kysymyksessä oleva liikennevahinko on tapahtunut Kemira Oy:n Uudenkaupungin tehtaan suljetulla tehdasalueella, jonne on kuljettu vartioidun portin kautta ja jonne pääsy on edellyttänyt yhtiön määrättävissä ollutta hyväksyttyä syytä. Aluetta ei siten ollut tarkoitettu yleiselle liikenteelle tai käytetty yleisesti liikenteeseen eivätkä alueen tiet näin ollen olleet tieliikennelain 2 §:n 1 kohdan tarkoittamia teitä. Alueella tapahtuneeseen autojen liikennevahinkoon sovelletaan mainitun lain 1 §:n 1 momentin mukaisesti lain 5 §:n 3 momentin säännöstä.

B:n ei ole näytetty laiminlyöneen noudattaa olosuhteiden edellyttämää varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että B:hen kohdistettu syyte hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja korvaamasta A:lle tällä hovioikeudessa olleita kuluja 700 markkaa.